---

05. maaliskuuta 2010 -talkkari-

Paljon oli asiaa ja pohdittavaa tulevasta Emma/Rotvalli kisasta.

-muutama paikalla ollut-

---

05. helmikuuta 2010 -talkkari-

Tammikuun ekasta ruisinkista ei uskalla mitään kirjoittaa, mutta tästä helmikuisesta sen verran, että jälleen meitä oli kokoontuneena se vakio n.20 henkilöä. Aaltosen Jannen kamera oli kovassa harjoittelu käytössä ja mitä todennäköisimmin niitä kuvia ei enää ole. Ei ainakaan julkaisu kelpoisia. Puheen aiheina oli jälleen kerran, yllätys yllätys, ABC:n asiakaskunta, lähinnä naaraspuoleiset sellaiset, uusia osallistujia oli myös paikalle eksynyt ja toivotamme heidät tervetulleeksi porukkaan, vaikka tämä autoäänentoistolliset asiat olivatkin kovin kotilaite pitoiset. Lumi ja pakkanen kirvoitti allekirjoittaneen pitämään lähes paatoksellisen esitelmän aurarin ja autoilijoiden/jalankulkijoiden "lämpimistä" suhteista toinen toiselleen. Keskustelua herätti myös meidän "Junalaiset". Öööh, siis nämä Geo-kätköläiset. Osaallistujille jäi vähän epäselväksi kuka tuosta porukasta oli se veturi ja puhumattakaan ken oli hiilivaununa välissä? :-D paikalla olijoista kun kenelläkään ei ollut Ken-nimistä tuttua. Kivaa oli, kahvia juotiin monta kupillista kera muiden herkkujen ja sai päästää aivot vapaalle.

---

02. lokakuuta 2009 -pasi-

ruisinki wanhassa paikassa wanhalla menolla, mutta mutta... Tällä kertaa keskustelu sivusi muutamia taannoin tapahtuneita, ehkä jopa kummastustakin herättäneitä asioita. Tämän lisäksi paikallaolijoista osalle selkisi mitä yhteistä on tappajahailla ja luomiskertomuksella. Mutta siis noihin asioihin. Poikkeuksellista jälkipuintia aiheutti se, että [lukittu]

---

14. elokuuta 2009 -pasi-

Pasin muistelmat osa 2

Niin... olihan se elokuun rottis hyvässä hengessä hoidettu ja paikalla oli taasen erinäinen määrä osallistujia. Seuraavan päivän Emman osakilpailu oli rajoittanut muutamia henkilöitä, mutta siitä huolimatta meno oli hyvää. Äänenpaineita mittailtiin monestakin autosta ja Hartsa hetäisi äitinsä kauppakassilla 134,5db lukemat. Selkeästi ongelma oli virransaannissa. :) Lisäksi pari henkilöä koitti tuutata kurkustaan mökää. Allekirjoittanut pääsi hieman yli 119dB ja Jarski pisti kovimman tuloksen, 123db (muistaakseni) Näillä mennään ja jatketaan. -pasi, rotvallir reunalta

---

28. heinäkuuta 2009 -pasi-

Pasin muistelmat osa 1

Rotvalli Ruisinki ja EMMA Finland pitivät osakilpailun 26. päivä tampereella, kaukajärvellä, vanhassa tutussa paikassa. Pieniä muutoksia oli tapahtunut, esim piharemontti, jonka johdosta tilaa oli vähemmän kuin aiempina vuosina. Onneksi kuitenkin kaikki mahtuivat paikalle ja fiilis oli hyvä. Ilma suosi jälleen kerran kisaajia, eli aurinko paistoi koko päivän. Ihan järkyttävän kuuma ei kuitenkaan ollut ja oleskelu pihalla olikin mukavaa. Autoissa luukut olivat auki ja esittely onnistui. Naamoja oli kuulemma allekirjoittaneen lisäksi kärähtänyt muutamia kappaleita. :)

Paikalle oli ilmoittautunut 32 kilpailijaa, mutta valitettavasti ainakin kaksi peruutusta oli tullut. Rotvallin omasta (aktiivi)väestä kisaamassa oli Juhis, joka sijoittuikin hienosti luokassaan kolmannelle sijalle ja sai kantaa kiven mukanaan kotiin. Onnittelut Rotvallin väen osalta ;)

Yleisökilpailu oli tänäkin vuonna arviointiin liittyvä konkreettinen tehtävä. Eli meillä oli hiekkalaatikko jonka paino tuli arvioida hiekkoineen päivineen. Viime minuuteilla Taipaluksen Mika antoi vastauksensa ja osui lähimmäksi, eli 0,6kg päähän. Oikea vastaus oli 28,5kg. Palkinnoksi Mika sai levypaketin. (jonka sisältöä allekirjoittanut ei muista... )

Muu tarjonta olikin sitten kahvia tuomareille samoin kuin eväät tuomareille McDonaldsissa. Tästä kiitos Järvisen Jarille. Kiitokset myös Räsäsen Juhalle, joka omalta osaltaan mahdollisti järjestelyjä rautian puolelta.

Näin lopuksi voidaan sanoa, että kiitokset kaikille osapuolille hienosta kisasta. En usko, että jäisi rotvallin viimeiseksi, eli näillä näkymin taasen ensi kesänä.

-pasi, rotvallir reunalta

ps. tulokset löytyvät emman sivustolta täältä

pss. kuvia lyötyy Aaltosen Jannen ottamana tästä

---

2. toukokuuta 2009 -talkkari-

Rotvalli Ruisinkin ensimmäinen "juhlapäivä" ruisinki takanapäin. Wappu ei sittenkään tehnyt poikkeusta osallistuja määrään. Se "vakio" 15 henkeä saapui paikalle. Kahvia meni useampi kupillinen ja samalla toisella silmällä suomen peliä seuraten. Tästäkö syystä ABC:lla oli kovin rauhallista, vai johtuikohan se siitä, että Rode sai jostainsyystä monta "lempi"nimeä, mm.Don Rode, Gangster RR ja mitä niitä nyt oli. No meidän porukka kyllä loi iloista puheensorinaa, jottei henkilökunnalla ollut tylsää. Keskusteltiin niitä näitä ja taidettiin myös päättää mikä heinäkuun Emma-kilpailuun on Rottis-kisa aihe. PS: Tammikuussa 2010 RR miittinki on mielenkiintoisena päivänä.

---

2. tammikuuta 2009 -talkkari-

Kinkut ja laatikot olivat jo unohtuneet mielestä, kun vuoden ensimmäistä rottis kokousta vietettiin absin tiloissa noin 15 henkilön voimalla. Kahvit, purilaiset ja pullat tekivät jälleen kauppansa pitkän illan aikana. Keskusteluissa kävivät aiheina niin yt-neuvottelut, hyppysähköt, EM-kisoissa tapahtunutta, RR-kisan järjestäminen ja sitten ei jaksa muistaa enempää....Allekirjoittanut lähti Roden kanssa viimeisenä pois tapahtumapaikalta seuraavan vuorokauden puolella vähän ennen kahta. Mielenkiintoista kuunnella autoja pikku pakkasessa (-9astetta).

---

5. joulukuuta 2008 -pasi-

Vuoden viimeinen rottis on taasen ohi. Mutta kuten etusivulta näkyy, ei syytä huoleen. Tammikuu on ihan kohta ja uudet ruisingitkin sen mukana. Tänä kertana ohjelmassa oli tutuksi todettua kahvittelua, hampurilaisia ja autojen säätöä/kuuntelua. Yllättävän moni auto on jo suhteellisen hyvässä kuosissa. Ensi kaudelle sitten ihan oma rotvallitiimi voittamaan pyttyjä ja niittämään mainetta. Omasta puolestani hyvää joulua ja onnellista uutta ruisinkivuotta.

---

13.syyskuuta 2008 Synttärit 4 v.

Tupla ruisinkit takana päin ja paikanpäällä oli arvovaltainen delekaatio etelä suomesta. Koposen Mika, Heikkisen Tommi ja Finerin Olli olivat saapuneet juhlistamaan Rotvalli Ruisinkin nelivuotista taivalta. 3. Syyskuuta 2004 Rode kirjoitti ähellyksessään mm;" ensimmäisessä tapaamisessa autoja oli paikalla kahdeksan ja ihmisiä reilu kymmenen, mitä pidän ihan hyvänä alkuna". Nyt paikalle oli siunaantunut hiukan suurempi osaanottaja määrä. Uusia kasvoja oli myös ilmestynyt ja kaiketi löysivät meidät, koska autot joutuivat "heti" kuunteluun.Oli oikein mukava nähdä heitä ja heidän autonsakin soi mukavasti. Kaikenkaikkiaan oikein onnistunut ilta, jonka voisi kiteyttää Ollin sanoihin: "Oli oikein mukava kuunnella autoja ja vois tän homman tehdä kyllä uudestaankin".

---

06.heinäkuuta 2008 Talkkari

...kuten ehkä tarkkaavainen lukija on huomannut, tähän osioon ei oikein tahdo löytyä päivityksiä... Kaikki johtuu vain siitä, että emme ole muistaneet valita pyrokraatteja kaiken häslingin keskellä ja samaten on unohtunut myös kilpailu. Pyrimme ottamaan tämän ähellyksen vakavammin, eli päivittämään kirjoitustaitoisen pyrokraattin, joka kykenee myös järjestämään kilpailun.

---

04.tammikuuta 2008 Pyrokraattina J-M

Normaalii tapaa ihmiset saapu miten sattuu paikalle enemmän ja vähemmän kaukaa. Olipa sinne jotain puukorviakin eksynynnä. Jotkut intoutu keskustelee vakavia siinä kahvin juonnin yhteydessä, mistä hämmentyneenä kisa jäi pitämättä kuten seuraavan kuun pyromaani valitsematta. No katotaan kuis käy jatkossa.

---

07.joulukuuta 2007 Pyrokraattina Jaakko

tultii paikalle ja juatii kattos ny kahvia. Kisassa kyseltii takaluukussa majailevan momenttiavaimen asetettua momenttia. kukaa siis varmaankaa ollut avainta nähnytkää. Kisan voitti J-M joka sai siis samalla kunnian toimia Tammikuu pyromaanina...

---

02.marraskuuta 2007 Pyrokraattina Pasi, joka nakitti joulukuulle Jaakon pyrokraatiksi

Ruisinki oli taasen mukavan leppoisa tapahtuma ja paikalle oli päässyt tanskanmatkaajiakin. Lisänä oli tuolta salon seudulta paikalle saapunut fiestamieskin jota sitten muutamassa autossa istutettiinkin ja pyydettiin ohjeistuksia säätöjen tekoon. Paljon kaikenlaista jutustelua saatiin taas aikaiseksi ja myöskin erilaisia spekulaatioita ja äpöstelyjä. Suuri osa tietysti meni totuttuun tapaan allekirjottaneelta ohi korvien, joten pahapa niitä on ruveta tässä nyt listaamaan. Mutta tietysti jos kiinnostaa niin 7. joulukuuta totuttuun tapaan tutussa paikassa homma jatkuu. Tällä kertaa kisana oli hienon boomboksin speksien arvailu, eli jatkuva tehonkesto ja kuormitus. Voitto meni Janille ja palkinto sen myötä. Tänne tulee vielä kuva onnellisesta voittajasta.

-tässä on ny tää kuva-

---

05.lokakuuta 2007 Pyrokraattia ei tullut valituksi elokuussakaan ja niin kävi myös tällä kertaa.

Pitkästä aikaa Ruisinki oli todellinen autohifi tapahtuma.Paikalla olivat molemmat pirkanmaalaiset EM-kisaan osallistuvat autot. Jani tuli paikalle hiukan ennakkoon, jottei myöhästy molemmistapäistä. Hän oli luvannut pojalleen iltasadun lukea ehtoolla. Talkkarin auto oli viimeisten joukossa, joka poistui paikanpäältä aamuyön tunteina. Ground Zeron akkukin kesti mainiosti koko illan kuuntelusession. Paikan päälle oli ilmestynyt myös uusia kasvoja ja tietysti kun alkuun oli päästy, tulivat soundit kuunnelluksi lähes jokaisesta paikalle tulleesta autosta. Hyvä näin, kyllä talvi karsii autossa istuskelua varsin miehekkäästi. Kuvia ei sitten tälläkertaa löydy tästä tapahtumasta. Kamerat kun olivat jääneet kaikilta kotiin.

---

06.heinäkuuta,2007 Pyrokraattia ei tullut valituksi kesäkuussa ja niin kävi myös tällä kertaa.

Onneksi sentään saatiin rottis-kisalle organisointi paikoilleen, joka on tärkein juttu juuri nyt.

canon iski kuvia

---

01.kesäkuuta,2007 Pyrokraattina Rami

Ähellystä odotellessa.

---

04.toukokuuta,2007 Pyrokraattina Sari

Ähellystä odotellessa.

Rami oli näin onnellinen voitettuaan sekä palkinnon, että seuraavan pyrokraatin toimen.

joitakin kuveja

---

06.huhtikuuta,2007 Pyrokraattina Tapsu

Ähellystä odotellessa.

---

02.maaliskuuta,2007 Pyrokraattina Artturi

Ähellystä odotellessa. Tässä kuitenkin puuttuvia kuvia tilaisuudesta

---

05.helmikuuta,2007 Pyrokraattina Rode

Se on sitten viimein talvi laskeutunut maakuntaan, mutta kivahan se vaan on että talviruisinkista lunta löytyy. Omalta osalta ruisinki alkoi hieman poikkeavasti, olinhan paikalla jo 19:15. Syynä moiseen käytökseen oli hieman aikaisemmaksi sovittu tapaaminen Audiotop tuotteita maahantuovan Troipac Oy:n perustajan Jani Niemisen kanssa. Tovin turistuamme yleistä autohifiin liittyvää höpinää alkoi muitakin ruisailijoita tipahdella paikalle tasaiseen tahtiin. Yllätyksenä kaikille, Janilla oli pari laatikollista tavaraa mukana esiteltäväksi, joten ilta lähtikin nopeasti kunnolla käyntiin uusia tuotteita hämmästellessä. Valitettavasti hänellä oli muitakin velvoitteita illalle, joten hieman kahdeksan jälkeen kannettiin tavarat takaisin autoon ja otettiin pikatyypit sinne asennetusta laitteistosta. Odotamme mielenkiinnolla miten kyseiset tuotteet löytävät markkinarakonsa tässä kohtuu kilpaillussa kategoriassa...

Mutta jälleen asiaan. Olin täksi kerraksi järjestänyt kilpailuksi tuotemerkkien tunnistamista logojen tai muuten yksiselitteisesti johonkin tiettyyn merkkiin liittyvän asian perusteella. Tunnistettavia merkkejä oli kolmekymmentä, joten varasin tehtävän suorittamiseen jonkin verran normaalia enemmän aikaa. Pienestä alkunurinasta huolimatta kisa oli ilmeisen haastava, siihen malliin pään raapiminen aiheutti tikkuja useammankin kaverin kynsien alle. Voittajaksi selviytyi tällä kertaa Artturi ylivoimaisella suorituksella muihin verrattuna. Palkintona voittajalle ojennettiin sinertävä tuning valo sekä kunnia toimia ensikuun pyrokraattina.

Sitten olikin vuorossa perinteinen ulkoilukierros, jolloin osa eksyi kuuntelemaan viimeisiä säätöjä ja tuli em. palkintokin siinä samalla testattua. Loppuilta turistiin mukavia suunnitellen uusia ja muistellen vanhoja. Noin puolilta öin todettiin väen kaikonneen siihen malliin, että päädyimme lopettamaan ruisinkia tältä kuulta. Tai no, tulihan sitä sitten vielä hetki istuttua erään oktaavin kabiinissa hämmästelemässä kuinka vinossa Vesku istuu tuolilla. Katsotaan nyt joko se olisi ensikuuksi noussut suoraan...

Kevättä odotellessa, helmikuun pyrokraatti Rode

---

05.tammikuuta,2007 Pyrokraattina Jussi

Harvoin sitä on ruisinkeihin kerennyt, mutta aavistus pyramiraaliksi joutumisesta on käväissyt mielessä. No mitäpä sitä sitten kiertelemään. Vuoden ensimmäisessä ruisingissa oli ihan kivasti porukkaa, olisikohan parisenkymmentä kaveria ollut paikalla. Totuttuun tapaan väki valui paikalle pitkin iltaa enemmän ja vähemmän myöhässä. Oli paikalle uskaltautunut myös ensikertalaisia! Kaikenlaisia suunnitelmia jälleen tehtiin, mutta mitään oikein järkevää ja toteuttamiskelpoista (lue: hullua ja mahdotonta) ei mieleeni jäänyt. No kuitenkin jutun taso oli kuitenkin taas lähinnä julkistamiskelvotonta turinaa.

Tällä kertaa kisailtiin autohifissä painepuolella, jokaisen kisailijan tuli laskea sen hetkiset kulkupelinsä rengaspaineet (bar) yhteen, jos ei muuten, niin arvioimalla. Ja jottei tuloksesta tulisi liian epätarkka, tuli tämä luku kertoa luvulla, joka mahtaa olla lähimpänä vuoden aikana tehtyjä rengaspaineiden tarkastuksia. Ylivoimaiseksi "voittajaksi" pääsi Ahtiaisen Pasi, 9,6 baarikertaa vuodessa. Oli kuulemma alumiiniset venttiilinhatut olleet sen verran jumissa, että silmämääräinen tarkistus oli riittänyt. Muut kilpailijat olivat sentään tarkastaneet paineensa edes rengaskertaa vaihdettaessa… Palkintona oli digitaalinen rengaspainemittari, mille sitten pohdittiin käyttöä myös äänenpaineen mittaamisessa.

Jutut jatkuivat pitkin iltaa ja samalla ryystettiin kahvia ja vedettiin napaan roskaruokaa. Allekirjoittanutta harmitti eniten kahvikupposen katoaminen ja santsikuppihinnan käyttämättä jättäminen, joka johti ruisinkibudjetin ylittymiseen. Turina muuttui jossain vaiheessa hieman vakavammaksi ja pohdittiin kilpailusääntöjä ja niiden tulkintoja. Seuraava pyrokraatti oli kuitenkin vielä valitsematta ja paikalla oli enää muutama ruisailija. Aivan ruisinkijen loppumetreillä paljastui, että seuraavalla pyromaanilla oli autossaan Loirin Vesku…

-JuzzaP- tammikuun pyramiraali

---

01.joulukuuta,2006 Pyrokraattina Harri

Yllättävän kauan sitä pyromaanin nakkia onnistukin vältteleen. Viimein sitten napsahti. Ei auta itku markkinoilla, ähellettävä sitä sitten on. Ruisinki eteni taas totuttuun tyyliin, porukkaa valui pöytään tasaiseen tahtiin pitkin iltaa. Osallistujamäärästä ei tietoa, mutta saatiinpa taas muutama pöytä täyteen. Ihmiset olivat selkeästi jo joulumielellä ja ilmapiiristä huokui hyväntuulisuus, paitti harmoonisella joka oli vissiin joutunu isänmaan palvelukseen aiempana viikonloppuna. No kyllähän joulumieli sitten pääsi harmoonisillekin taajuksille illan mittaan.

Normaalien pitsojen ja hampareitten jäkeen popsittiin jälkkäriksi sieniä, käpyjä, kuusenkoristeita ja mitä kaikkea niistä joulukalentereista sitten löytyikään. Melkosen reilulla päällä oli ruisaajat, joulukalentereita meinaten tipahti pöytään oikein kaksin kappalein. Todettiin myös, että yhdellä fazerin suklaalevyllä täyttää kalenterin ainakin neljänä vuonna. Ei siis kannata viskata käytettyä kalenteria roskiin vaan kierrättää seuraavalle vuodelle. Niksipirkkaan ei lähetetty ehdotusta kun tässä ei käytetty sukkahousuja, se taitaa olla sille palstalle vaatimus.

Hifistäkin turistiin sen verran, että big brother formaatin pohjalta suunniteltiin uutta houkutuskeinoa yleisön kalasteluun tapahtumissa. Big brother kotelo. 12 Elementtiä bandbassiin ja kuukauden välein joku elementeistä putoaa pois. Luonnolisesti mukaan kuuluvat 24/7 kamerat kotelon sisällä sekä päiväkirjahuone kotelon asukeille. Pienellä hienosäädöllä idea saadaan kyllä myytyä eteenpäin...

Virallinen kisä testasi tällä kertaa joukon harjaantuneisuutta bassokotelon tilavuuden laskennassa, eli parametrien mukaan tuli määritellä sopiva kotelo. Parametrit olivat MTX:n jackhammerista eli ihan perus 40 litraa ei pätenyt tällä kertaa. Kaikkien iloksi palkinto meni tällä kertaa kauniimman sukupuolen edustajan hellään hoivaan. Jää nähtäväksi nähdäänkö palkintona ollutta "ääretöntä peiliä" ensi vuoden asennuksissa tehosteena, jännityksellä odotamme. Jännityksellä odottelemme myös ensi kuun ruisinkia ja kuinka joulupukki pääsee paikalle jos ei ole lunta.

Joulupyrokraatti, Harri

---

03.marraskuuta,2006 Pyrokraattina Jaska

Jo on aikoihin eletty. Allekirjoittanut ei oo vielä käyny kun parissa ruisinkissa ja Kimmo nakitti sitten meikäläisen marraskuun pyrokraatiks... Pyrokraatin tehtäviähän on keksiä rottiskisa ja kutsua porukka koolle. Paikalle oli saapunu vakio väkee ja pari puukorvaakin. Nimittäin Ylösen Mikko ja Auvisen Pasi. Molemmat kertoivat Bernistä juttuja ja muutenkin valoittivat hivenen ens vuotta...

No, tartuin sitten haasteeseen ja koitin keksiä jonkun sopivan rottis kisan. Mitään varsinaista hifi-aiheista kisaa en keksiny, niin päähän pälkähti tehdä pikku testi. Testiin olinkin valinnu hifistien ehkä tärkeimmän työvälineen, eli lyijykynän. Kisa kyssäri oli, että paljonko tulee viiva yhdellä paketillisella lyijyä. Paketissa oli 12 kappaletta 60 milliä pitkiä 0,7mm lyijyjä. Kisan tehtävänä oli arvioida, että kuinka pitkän viivan pystyis yhdellä paketillisella piirtään. Laskuissa ei otettu huomioon hukkapätkiä. Rottiksen väen arviot kyllä heitteli laidasta laitaan, mutta voiton vei Lasse. Allekirjoittaneen arvio viivan pituudesta oli 2880m. Olis muuten varmaan aika pitkä viiva...

No, loppuilta menikin sitten tavan mukaan kahvia juodessa ja asiasta sekä asian vierestä turistessa. Piipahtipa itse talkkari esittelemässä jälkikasvunsa kanssa uuden virallisen Rottis puvun. Kun porukka ei oikein innostunut uudesta virallisemmasta asusteesta, Kimmo lähti vaihtamaan hivenen sopivampaa asua Rottikseen. Palasipa sitten ajoissa kuulemaan kuinka Kotilaisen Rami kehui nuolleensa possumunkin syömättä huuliaan... Melkonen sälli... Viimeiset lähtivät, kuka minnekkin, noin 24 aikaan. Ja siihen päättyikin sitten meikäläisen eka pyrokraatin homma..

Marraskuun pyrokraatti Jaakko "Jaska" Pihlaja

---

06.lokakuuta,2006 Pyrokraattina Kimmo

Alla oleva teksti on manseroitu. Manseraattoria on käytetty.

Ehtoopäivän alkajaisiks hälläkössevväliä Ahtiaisaen Pasi soitteli, ettet kehtais tulla hakee Ruisinkeihin. No toki totanoinni täällänen palavelu toimii ja kattonnääs nin sitte saavuttii pelipaikalle akateemisesti myähässä. Tutun anskattoonny näköistä väkee oli paikalla taas toi parikymmentä henkee. Olipa paikalle siunaantunut myäs, näino, muutama paikallisosastojen erustajia Elvströmmin Kimi eteläisimmästä ja itäsuamen Iast Aurion Siat miäs Vuarisen Kari nääs emäntinee (muistin halata emäntää)meinaan.

Sisälle Apc:lle jakka anskattoonny könyttii, nin muistin kysästä, että kukas on pyrokraatti. Juu otsikosta sen voikin sitten lukia kelle nakki napsahti. Kahvi jonossa heräs sellanenkin kymysys, täytyiskö kokoontumispaikkaa hälläkössevväliä vaihtaa, nääs jakka varmaankaa, ei sempualee, saatu paljous alennuksia kahveista. Illan aikana tuli kyä selkeesti totanoinni selväks se ett santsikupin hinta on minimaalinen ja kupistaa täytyy pitää kiinni jos pöyrästä anskattoonny joutuu irtoomaa.

Aikamme pöyrässä turinoituamme ilmestyi näkösälle Vocalin 3" elementti, meinaan, 3w2. Siitä sitten rottis katto ny kisa kysymykset. Paljonko painaa meinaan, paljonko Vocalin sivuilla totanoinni luvataa 0,5 litran kotelosta alaraja hertsejä ja tietenkin meinaan x-max. Elementtiä sai hypistellä ja totanoinni katsastaa (uskallsin antaa, jakka se varmaankaa haissut valkosipulille ja oli välttyny kualalta). Totanoinni tällä(kin) kertaa voitto meni näino Aaltosen Jannelle arvauksella 320 krammaa, oikian vastauksen ollessa 362 krammaa. Palkinnoksi Janne sai tosi kattonnääs tyylikkää jousen päässä olevan kellon.

Talvi pukkaa päällensä ja rottis väellä alkaa villit supi ajatukset lentämää. Vanhoja ireoita kerratessa putkahti uusi iria ilmoille. Kattonnääs minkäslaine kotelo tuliskaa, jos siähe lisättäisii vesi. Aikansa jakka tuata iriaa keploteltii eestä ja takaa saatii aikaa akvaario-compound supitsyreemi eli akuaparik kotelo katto nääs. Lainaten irian ei sempualee isää Kimiä: "eli kotelosta tulee lasinen lieriö jonka kattos ny molemmissa päissä elementit totanoinni eri vaiheissa. Lieriön päällä pitää olla näino ilmausruuvi...

Viritystaajuus asettuu kohrallee eri kaloja kokeilemalla. Mutta seranii pitää tehrä näino akvaario-pämppäri jotta paine saaraa maksimoitua... " Loppu ehtoo menikin sitten niitä näitä jutellen ja viimeiset poistujat Apc:ltä olivat Vuariset, Rore ja mä ja kello tais olla ei sempualee pauttia rallaa pual näino kaks.

Lokakuun pyrokraatti Totanoinni kimmo talkkari-

---

19.-20.elokuuta,2006 Pyrokraattina Stefan

Vinaaliähellys
Niin kuin moni meistä jo tiätää Tampereella toimii hyvin aktiivinen Rotvalli Ruisinki. Teami tai joukko, joka kutsuu itsensä Rotvalli Ruisingiksi on jo parisen vuotta ollut pääjehuna Emma Finlandin osa-kilpailulle yhteistyössä Teletarvike Järvisen kanssa. Ja tällä poppoolla on aina ollut jonkinlainen pieni oheiskilpailu kisoissa. Viime vuonna oli WC-pöntön tilavuuden arvaus, tänä vuonna palkintojen kelojen yhteenlaskettu summa. Niin niille, jotka eivät tiedä, niin Rotvallipokaalit ovat siis oikeeta Rotvallia, eli rotuaarin kanttikiveä!

No tässä Finaali läheistyi ja sain kunnian toimia Rottiksen pääkaupunkijaoston päällikkönä, eli toisin sanoen pyromaanina, eikun pyrokraattinahan se oli. Tämä kyllä tarkoittaa että jonkunlaisen ähellyksen pitäisi saada aikaan. Kimmo Kolkan kanssa mietittiin hieman, että jonkinlainen kilpailu pitää Jyväskylän Finaaliin saada aikaiseksi, ja ehdotuksia oli monia. Mutta loppujen lopuksi päädyimme siihen että Kolkka keräsi hiaman roipetta (siis autohifiin liittyvää) yhteen purkkiin ja eikun arvaamaan. Niin, purkissa oli esimerkiksi keloja, konkkia, yksi bandiitti=panduit ynnä paljon muuta. Arvauskisa oli siis saatu aikaiseksi ja arvata piti kaikkien roipeitten yhteenlaskettu arvo. Tässä nyt ei puhuta arvosta rahana, sillä sitä ei näissä voida puhua, tavarathan olivat tunnearvoa omaavia. Ei, vaan arvot lasketaan yhteen ja arvot olivat siis tavaroissa esiintyvät arvot, esimerkiksi konkassa mikrofaradit ja voltit ja keloissa millihenrit. Tässä tottakai ei otettu mukaan millit ja miksot vaan keskitytään ainoastaan arvoihin, eihän tästä nyt niin tieteellistä tehdä:)
Arvauksia saatiin jonkin verran, mutta enemmänkin olisi saanut olla. Finaalissa kai kaikilla oli niin paljon muuta tekemistä ja jännittämistä. Osallistua sai kaikki kilpailijat emäntineen, tai sitten muuten vaan apukuskit, sihteerit, tuomarit ja muuten vaan paikalla kuleksiajat. Tiukan kisan voitti omaksi yllätykseksi Minna Tiainen. Olisiko ollut hieman apua siitä, että oma mies on yksi kauan harrastuksessa mukana ollut kaveri, tai sitten oli vaan tarpeeksi hyvä tuuri. No pokaali meni siis Minnalle joka toivottavasti halii sitä hyvin takan reunuksella! Tämä oli pyromaanin tämänkertainen pieni selostus mitä hullunhauskaa voi keksiä. Jäämme nyt innolla odottamaan mitä ensi kausi tuo tullessaan? Paljon ideoita on kyllä takataskussa, ja joku niistä varmaan toteutuu. Jos jollakin lukijalla on jotain ideoita, niin ilmoittakaa meille niistä, kuka tietää, ensi vuonna voi juuri sinun ideasi olla toteutettu. Niin ja huomioi, että mitä hullumpi idea on niin sen paremmat mahollisuudet sillä on tulla valituksi. Ideoita voipi lähetellä maililla Rottiksen väelle!
Kiitos ja anteeks!

Pyrokraatti, Stefan Nordin

---

16. Heinäkuuta 2006, Pyrokraattina Pasi

Just juu. Niin ny sitte oli ne paljo puhutut rotvallin ja teletarvikkeen kisat. Tällä kertaa erona oli, että speedy unohti hakee postista sille lähetetyn vesisateen, joten ny sitte allekirjottanu on näköjään polttanu naamansa auringossa. Toivotaan ettei pahasti rupee kesiin ja jos ny sitte niin käy, niin tulis sitte ees parempi naamari alta esiin. Joku Prat pitti se taito olla minkä tuo emäntä halus tilalle. Emmä tiä. Mut joo sitte asiaan. Elikkäs nyt ekaks kiitoksia kuuluu seuraaville tahoille. Ilman Teletarvikkeen avustusta ei kisoja olis ollu. Suuret kiitokset mikolle. Sitte Powersetin pasi järkkäs meille eri mahtavia juttuja palkinnoiksi. Niin ite pysteihin kuin rottiskisaankin. Sitten tietty pitää kiittää Rottiskamuja jotka taloudellisesti autto meitä saamaan aikaseks palkintoihin semmosia kaiverrettuja plakaateja. Pekalle kiitos kivien järkkäämisestä. Ilman noita olis speedy menny allekirjottaneen kanssa monta kertaa ettimässä sopivia murikoita. On se aito rotvalli aito ja alkuperänen. Uniikkeja joka kivi. Speedyn panosta ei voi mitenkään vähätellä. Onhan mies vetäny kisojen eteen tukka putkella ainaskin monta tuntia. (voidaan laskea päivissä) Sitten kiitokset kuuluu myöskin emman tuomareille, sihteereille ja nuddelle, kun saapuivat paikalle tekemään päivästä hienoa kisaa.

Tämänkertainen rotvallikisa liittyi palkintoihin. Palkinnoissahan oli kivien päälle liimattuna keloja. Kysymys, joka oli kaksiosainen, kuuluikin, että mikä on yhteenlaskettu mh arvo palkintopöydällä. Ja näppärimmät laski tosta sitten jakotaajuuden. Paavolan Miikka voitti lähimmällä arvauksella ykköspalkinnon, Vuorisen Kari hyvänä kakkosena toisen palkinnon. Heidi Tirri omalla veikkauksellaan oli kaikista kaukaisimpana. Heidi voitti pussillisen eri kivaa vanua. Paavolan Miikka kaksi esittelyhyllyssä ollutta JBL:n subbaria sekä Vuorisen Kari sai nättiä pastellivihreää vinyyliä jota toivottasti näemme tulevissa asennuksissa. Oikeat vastaukset olivat 31.7mH ja 22.6hz. Sitte pakostakin ihmetyttää semmonen kun nyt näyttää että tampereen kisat vetävät aina suurimman määrän väkeä. Ollaan me niin keskellä kaikkee, että paikalle on helppo tulla. Vai kivetkö kiinnostaa. Tiedä häntä. Pikkusen jäätiin jälkeen tuosta pirkkahallin avauskisasta. Kuitenkaan ei harmittanu kun asennukset oli valmiimpia ja onhan nyt sitte kaks suurinta kisaa kuiteskin tampereella. Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavaa ruisinkia ja uusia haasteita. Ja pakkohan kisat ens kesänäkin on järkätä. Perinteet velvottaa.
Heinäkuun kisapyrokraatti, Pasi

---

5. Toukokuuta 2006, Pyrokraattina Janne

Täytyy heti aluksi sanoa että tuo Roden mainitsema supi ei ollut minun, (omani on turvassa) vaan se vain pöllähti jostain, että "tässä olis poltettavaa". No Asiaan, itse pääsin paikalle vasta noin klo. 20.07 (suoraan töistä), olivat pojat keksineet kaikellaista jo siihen mennessä, mm. ilmapallon (mallia taikuri) täyttöä ABC:n renkaan täyttöpistoolilla. Pasi väänteli sitten koiria sun muita otuksia. Roden kuljinkin sai aivan uuden keulamerkin. Oli varmaan kanssa-asiakkailla vahdattavaa, kun joukko erisorttisia miehen kuvatuksia "ruimii" panasonicin CD-vaihtajaa rotvalli kivetykseen n. tunnivverran, siinä muun ruisaamisen ohessa. Rotvalli voitti Panasonicin 10-0. Mitä vaan voi tapahtua, itse en epäile yhtään enään :. Ilta vierähti sumppia hörppiessä ja jutustellessa ja juttua riitti taas tuttuun tapaan ja jutun taso oli myös taattua "aja kotio vatsa kipeänä" laatua. Itseasiassa ilta vierähti niinkin huomaamattomasti että kisa jäi pitämättä ja ens kuun pyrokraatti päättämättä. Sumpin voimalla mentiin yli puolen yön, kunnes oli luovutettava ainakin itse. Muutamat sitkeät taisi vielä jäädä….
Toukokuun pyrokraatti, Janne

---

7. Huhtikuuta 2006, Pyrokraattina Rode

Jaaha nääs. Tuli sitten otettua pyrokraatin virka vastaa, jakka tuli tiato että toi Tapani oli kattonnääs joutunukki kattonnääs töihin ihan vastoin omaa tahtoansa. Ite olin paikalla, mikä sitten olikaa iskeny, kattonnääs jo melkee puali seitsemältä. Rami ja muutama muu olikin jo paikalla ja Harmooninen (aka. Toni K.) suritteli paikalle hetikohta perässä. Siirryttii sitten ei sempualee sisälle hörppii sumppia ja orotteleen muita, ja nääs kuinkas kävi. Väkeehän lappas kun helluntai epistolaa, mutta melkee kaikilla tuntu olevan joku kumma hoppu. Lieneekö sitten tulossa ollut joku hottentotti sou sitten vaikuttanu väen miälialaa? Muassa oli kuitenki huamattava joukko tunnettuja aktiiveja ympäri Suamia aina Emma Vinlanrin toiminnanjohtajaa myären. Itte eksyin jossain välissä mittailee Syrenin kärrystä vasteita, näino ja sillä aikaa oli porukasta karonnu ainaki pualet. No mikäs siinä pirettii perinteinen kisa kuitenkin ja voittajaksi saatii Anttilan Pekka. Palkintona oli tällä kertaa lähestyvän pääsiäisen kunniaksi parit munat. Palkintojen jaon jälkee nääs siirryttii akenrassa eteenpän ja vuarossa oli jo ei sempualee perinteeksi muarostunut supin poltto. Sen enempää savun kemiallisee koostumuksee hälläkössevväliä kajoamatta, totian vain että LKT johtaa 5 - 0. Sitten olikin aika valita uusi Pyrokraatti. Vaihtelun vuoksi käytimme tällä kertaa vähemmän remokraattista menetelmää ja valituksi tuli juuri hetkeä aiemmin subinsa polttanut henkilö, jonka nimee en ny kattonnääs muista. :) Savun hälvettyä tuntui loppukin porukka kaikkoavan paikalta. Sain kuitenkin viä kaverin kun piti mennä säätämää oma setti sierettäväksi aiemmin sattunee pikku mokan jälkee. Om meinaa hivenen tunkkainen saunri jos etupään passiivisetissä on kattonnääs kohtuu jyrkkä meinaan alipäästö viiren kilon kohralla. Tästäkin selvittii kuitenkin kunnialla, joten totesimme meinaan ruisinkin päättyneeksi ja poistuimme paikalta n. 00:30 Kevättän nääs orotellessa...
Huhtikuun pyrokraatti, Rore

---

3. Maaliskuuta 2006, Pyrokraattisähellyksen vuoksi ei pyrokraattia

Sitten joo oli taasen hyvä ruisinki. Itse olin paikalla ramin jousilla, joten nautintoaineiden tunkeminen kehoon oli näinollen mahdollista. Pizzaa ja olutta, hyvää seuraa ja loisto meno ;) Erittäin hyvät ainekset toimivalle ruisaamiselle abc:n tiloissa. Lisää uutiset osiossa. -Pasi- PS. Ensi kuun pyrokraattina on Tapani.

---

3. Helmikuuta 2006, Pyrokraattina toimi Pasi

No niin. Lahjakkaasti olin unohtanut koko perhanan pyrokraattivastuupisneksen... No onneksi tukea tuli ja saimme aikaiseksi hyvät ruisingit. Tällä kertaa paikalle oli ilmestynyt väkeä pitkin suomea. Ja vieläpä siinä määrin, että en edes osannu laskea niin pitkälle. Mahtavaa, että kiinnostusta riittää näinkin paljon huolimatta ulkona vallitsevasta miedosta talvikelistä. -21.8 astetta... Onneksi kuitenkin mulla autossa ei toiminut sisälämppärin moottori. Taitoi olla hiilet lopussa. No huomenna heti talliin ja auto paloiksi. Tosin tuo tieto ei sitten vähääkään lämmitä kun jouduin jo tänään ajelemaan autolla jossa puhallin tökki vähän väliä.

Mutta asiaan. Eli suuri joukko oli alan harrastajia paikalla ja saimmekin aikaiseksi keskutelua suuntaan jos toiseen. Messevää oli, että myöskin kisa saatiin aikaiseksi. Kisan aiheena olikin nyt suurteholedin käyttöjännitteen arviointi. (joka löytyi taskun pohjalta) Arvaukset liikkuivat 0-10K voltin välillä. Kuitenkin lähinnä oli arvaus 18volttia ja tällä kertaa palkintona olikin yllätys joka osoittautui 1.2Faradin kondensaattoriksi. Palkinto menikin Lasselle. Tietoa toimivuudesta ei ollut, mutta lahden väki pyysi kertomaan oliko tuote toimiva. Kaikkea sitä "autopommien" takaluukusta löytyykin.

Hienoa on, että toimintamme on huomioitu jo laajemminkin ja olemme saaneet kannatusta tampereen ulkopuoleltakin. Onhan tosin noita kaiken maailman puukorvia jo nähty melkeimpä alusta alkaen. Allekirjoittanut ainakin uskoo, että perusta on nyt hyvällä mallilla ja toiminnan laajentaminen on tästä hyvin mukavaa ja kivutonta.

Seuraavaa ruisinkia odotellen, Pasi

---

21. Elokuuta 2005, Pyrokraattina toimi Kimmo

Niinhän siinä sitten kävi, että kun on suuri suu ja pienet aivot, lankesi kisapyroraatin hommat mulle.

Alun alkaen joskus siinä joulun jälkeen tuumailtiin kisan järjestämisestä, kaavailuissa omiksi hommikseni tuli yhteyden pidon Fascaan päin. No sitähän pidettiin (yhteyksiä Nuddeen) ihan aatto iltaan saakka.

Omalla porukalla väännettiin palkinnot nippuun. Anttilan Pekka .nyyhti. kivekset kaupunkilta, Kotilaisen Rami pyyhki pölyurat rälläkällä ja meidän taide.yliopiston. työntekijä, armoitettu web masterimme ja asennus.insinöörimme. Ahtiaisen Pasi leikkeli pleksiä ja kirjaimia tarraan. Talkoissa kului enemmän kahvia kuin tarraa, mutta valmiiksi emme saaneet pystejä. Niinpä yön pimeinä tunteina allekirjoittanut ja Östermalmi liimailtiin sialla pleksit kiviin tai oikeestaan Östermalmi ei liimannut yhtäkään läpyskää; sen lasit jäi kiinni omaan nyrkkiin, jossa oli aika keko sikaa. On se vaan ihme ainetta tuo sika J

Kilpapäivän aamu oli hiukan kiiruista aikaa. Oma kiesi oli lähtenyt ennenaikaiselle talvilomalle. Oli tuupannut alavesiletkun halki ja nesteet pihalle (lue auton alle) ja kannen halki. Onneksi työkaveri toi firman kuljettimen (ajoissa jo ennen seiskaa), ehdittiin sitten hoidella kivilasti + muut rekvisiitat paikalle.

Tämänkertaisena RR kilpailuna oli ruttotilavuuren arvaus Idon paskapytystä. No alun alkaen piti esitellä Suomen eka kaks+yks paikkanen Nissan Vanette, elikä toi Ido olis ollut subipönttönä oikean kannen kanssa, varustettuna 8. Hertz Hx:llä, ihan vaan sen takia, ettei tää autohivi oo niin turhan tiukkapiposta hommaa.

Jyskälän kisa kun ei ihan mennyt allekirjoittaneella puikkoihin, niin aattelin kuiteski yrittää tavotella kotivoittoa, sen kiveksen takia. No auton talviloma iski ja minä väsäämässä sapluunaa istuin rinkulasta ja paskat; ei autoa mihin tuon pytyn istuttaisi, niin siihe se inspiraatio jäi. Eikä olis ollu järkee tehä refleksi taltutettua subipöntöö 37,2 litran tilavuudella. Ei ainaskaa 8" elementille ja isompaa ei olis saanu enää kiinni. Ei muuten tiennyt kukaan ihan oikeeta vastausta. Lähimmäks meni Finerin Olli 37,01 arvauksella. Kyllä siinä tätä Speediäkin hiukan hymyillytti, kun DLS poitsu sai kerrankin kunnon kajarit Powersetistä. SPL Dynamicsin vanhaa sarjaa olevat 4. koksut. Kyllä nyt Corolla soi Vinaalissa ykköseks, jollei Olli tee Puukorva-testiä.

Nettikuvia kun kattelin, oli toi Speedy kyllä sairaan nopee. Onneks se Östermalmi ei oo vieläkään saanu niitä linssejä päähänsä. Ei sitä ainakaan näkyny kuvissa eikä paikanpäällä. On se sen verran sokee, ettei osaa paikalle omin silmin. Sopis hyvin asennustuomariks autohiviin, vaikka tuonne Manse ruisinkiin.

---

5. Elokuuta 2005, Pyrokraattina Rami

ähellystä ootellessa

---

1. Heinäkuuta 2005, Pyrokraattina toimi Rode

Jaahas, melkein vuosi sitten (3.9.2004) olin ensimmäisen virallisen Rotvalli Ruisinkin pyrokraattina, ja taas nakki osui kohdalle. Toisaalta tästähän voi suoraan laskea paikallisen aktiiviväen määrän, noin kymmenen hengen vaki porukallahan tässä on oltu liikkeellä koko vuoden plus sitten muutama satunnaisempi ruisailija. Todella iso käsi kuuluu lisäksi kaikille vieraileville tähteille, jotka ovat jaksaneet kasvattaa joukkoamme niin että alle viidentoista hengen ei juuri ole jääty. Tästä on hyvä jatkaa kohti tulevia haasteita kuten ensi kuussa järjestettävää Rotvalli Ruisinkin EMMA kisaa...

Itse ilta alkoi taas tyypilliseen tapaan, aurinko paistoi ja porukkaa oli jo kerääntynyt kun saavuin itse akateemisesti myöhästyneenä paikalle. Kukaan ei tosin ihmetellyt, olinhan liikkeellä perinteitä kunnioittaen hajustaan tutuksi tulleella Kadetilla. Vierailevana tähteenä oli tällä kertaa paikalla Kurjosen Pasi, joka oli tuonut mukanaan talvella voittamansa ensimmäisen virallisen Rotvalli Ruisinki subin tilanteeseen sopivasti koteloituna.

Pienen maailmanparannus tuokion pidettyämme oli hyvä aika pistää pystyyn virallinen Rotvalli kilpailu, jossa tällä kertaa laskettiin kussakin kulkuneuvossa mukana olleet äänitallenteet. Jotta laskutoimitus ei olisi ollut aivan näin helppo oli jokaisen osallistujan ilmoitettava kokonaisluvun sijaan montako näistä oli originaaleja, kopioita vai jopa tallennusformaatiltaan heikennettyjä versioita. Lopullinen tulos oli näistä sitten sopivasti painottamalla saatu kokonaisluku. Laskiessani tulosta oli Kurjosen vuoro antaa savustusnäytös RR subilla, mikä osoittautui oletettavaa hankalammaksi. Oliko sitten tehon puutetta vai mitä mutta savua jouduttiin odottelemaan useampi minuutti. Todisteena tästä löytyy mm. video gallerian puolelta. :)

Savustusnäytöksen jälkeen oli aika julistaa kuukauden voittaja, joksi oli selviytynyt tällä kertaa murskaavalla ylivoimalla Järvisen Jari. Maineen ja kunnian lisäksi tarjolla oli juhlallisin menoin luovutettu paikallisen legendan hengentuote eli Mikko Alatalon Kantri CD-levy. Voittaja olis silmin nähden liikuttunut saamastaan huomiosta. Nähtäväksi jää kuullaako tuota levyä vielä myöhemminkin Rovalli Ruisinkin historiallisissa kuuntelusessioissa...

Loppuilta menikin sitten mukavia jutellessa ja ABC:n kahvion tuotteita nautiskellessa. Ai niin, meinasi ihan unohtua. Valittiinhan me myös seuraavan kuukauden Pyrokraatti. Valinta suoritettiin tällä kertaa sitten vähemmän demokraattisesti, sillä Kotilaisen Ramille ei annettu poissaolevana mahdollisuutta valittaa. ;)

Ensi kuuta odotellessa...

Heinänuhakuun pyrokraatti, Rode

---

?. Toukokuuta 2005, Pyrokraattina toimi Ville

Vappu oli juhlittu ja oli taas aika hinata itsensä ABC:lle. Olin paikalla sentään jo noin kello 19.20 mutta Kimmo ja puukorvat olivat jo ehtineet saapua..
Ruisinki keräsi tällä kertaa melkoisen joukon osallistujia, ja sääkin sentään suosi. Lämpömittarikin alkoi näyttää sellaisia lukemia että pidemmätkin säätösessiot autossa alkavat onnistua ilman että perskarvat huurtuvat. Ensimmäistä kertaa ruisinkiin osallistui myös kaksipyöräisiä, toisessa (vai oliko molemmissa) oli jopa soittokone eli rammari. Illan kuluessa paikalle uskaltautui myös paikallinen kepa... eikun tarvikekauppias pistäytymään.

Ruisinkikilpailu oli jo kolmas perättäinen visailutyyppinen kilpailu. Tällä kertaa ohjelmassa oli yhristetty musa, auto ja kuvavisa. Kisassa piti tunnistaa kahdeksan eri mussiikkikipaletta esittäjineen vaihtelevan pituisista pätkistä. Osa piiseistä oli ilmeisen vaikeita koska pariin ei kukaan tiennyt sen enempää esittäjää kuin kappalettakaan. Tarkoituksella mukaan toki oli valittu vähän tunnetumpia ja myöskin tuntemattomampia kappaleita. Autovisa osoittautui odotetun vaikeaksi, toki se oli sellaiseksi tarkoitettukin, pientä närää aiheutti kysymys italialaisista autoista, myönnetään että tekijän tiedot olivat puutteelliset. Kuvia oli vain yksi muttei sekään ihan helppo ollut.

Kisan voitti reilulla 4 pisteen erolla Pekka, toiseksi tuli Rami. Myönnettäköön että loppuosa hieman suosi Pekkaa ja Harrya, mutta osoitus Pekan suvereenisuudesta oli myös saavutetut korkeimmat pisteet musiikkiosiosta. Pekalle palkinnoksi komea erittäin standardikokoinen gasoliinikanisteri (ks. kuvat) Kunniamaininta Artturille yhden melkoisen vaikean kysymyksen tietämisestä (kuinka moni on koskaan kuullutkaan Caterham Super Sevenistä?)

Tulevaa kisaakin suunniteltiin ja siihenkin saatiin jopa jotakin selvyyttä. Muutenkin leppoisa jutustelu jatkui vielä pitkälle illan jo pimetessä. Mitään ihan päätöntä ei tällä kertaa keksitty, Kimmon pönttösubbari on joskus vielä toteutettava vaikka mikä olisi... Porukka harveni vähitellen yön edetessä, viimeisinä sisseinä paikalla olivat allekirjoittanut, Kimmo, Pekka ja Rode, joiden hajaantuminen tapahtui puoli kolmen maissa lauantain puolella.

-Ville, Toukokuun pyromaaniraatti

---

1. Huhtikuuta 2005, Pyrokraattina toimi Jari

APRILLIÄ! EI NYT KAIKKEA VOI PÄIVITTÄÄ HETI! Niin ja sitten Jarin koneeseen iski pöpölauma jonka seurauksena jari lähetti ähellyksensä tekstarina... no arvaattehan sen kuinka tässä sitten loppujen lopuksi kävi... :/

---

4. Maaliskuuta 2005, Pyrokraattina toimi Niklas

Maaliskuussa kruisailtiin jälleen kerran hyytävissä olosuhteissa. Tapahtuma oli lähteä liikkeelle väärällä jalalla, kun väki kerääntyi säännöistä piittaamatta erään paikalle saapuneen saksalaisvalmisteisen tuuninkihärpäkkeen viereen, vaikka heille tarjottiin mahdollisuutta parkkeerata autonsa turvalliselle etäisyydelle. Onneksi sentään kyseisessä härpäkkeessä oli panostettu äänentoistoon sen verran, että suurempaa vahinkoa ei päässyt syntymään. Kun osallistuneiden autojen ruisinkikelpoisuus oli tarkastettu, oli aika siirtyä sisätiloihin niistämään neniä.

Rotvallin reunalle oli eksynyt jälleen hyvä määrä ruisailijoita ja Tambereen vakionaamojen lisäksi tapahtumaan oli kauempaa eksynyt myös joitain puukorviksi itseään kutsuvia. Alkuilta sujui rattoisasti kahvikupposten äärellä ja kohta oli jo perinteisen kisan aika.

Tällä kertaa kisa kartoitti kävijöiden tunink-tiätämystä lähtötasokokeen muodossa. Koe koostui kahdesta osasta. Ensimmäisenä oli helppo monivalintaosuus ja toisessa oli tarkoituksena pohtia tuuninkia hieman syvällisemmin. Tulokset olivat valitettavasti jossain säälittävän ja huolestuttavan välimaastossa. Lisäksi kokeiden tarkastaja joutui todistamaan monia vilpillisiä vastausyrityksiä. Kilpailun voitti lopulta melko hyvällä tuloksella Kimmo, joka palkittiin aimo annoksella tuotteita, joilla auto kuin auto saadaan tuunattua kauden 2005 trendien mukaisesti.

Ilta jatkui tämän jälkeen tuttuun tapaan niitä näitä jutustellessa. Jossain välissä allekirjoittanut kävi vielä henkilökohtaisesti varmistamassa kuuntelutestillä, että aiemmin mainittu tuuninkihärpäke soi riittävän mallikkaasti lunastaakseen paikan muiden osallistuneiden autojen joukossa. Seuraavan kruisingin pyrokraatiksi raati valitsi yksimielisesti Järvisen Jarin ja pian tämän jälkeen väki alkoi pikkuhiljaa allekirjoittanut mukaanlukien siirtyä uusiin seikkailuihin. Sitkeimmät ruisailijat jäivät ilmeisesti vielä tapansa mukaan jatkamaan maailmaa parantavia keskustelujaan aamunyön pimeille tunneille asti...

T: Maaliskuun pyrokraatti Niklas

---

4. Helmikuuta 2005, Pyrokraattina toimi Artturi

Tietenkin kuukauden ensimmäisenä Perjantaina on kylmää ja liukasta, pienestä lumisateesta puhumattakaan, onhan silloin myös Rotvalli Ruisinki. Huonosta kelistä johtuen matkaan Lahdesjärven ABC:lle tuli varattua reilusti aikaa ja paikalla olin niinkin ajoissa kuin 19.15. Loistavaa, kerrankin ajoissa! Kahvitkin kerkesin käydä imaisemassa muita odotellessa. Vähän yli puoli kahdeksan paikalle kaarsi Anttilan Pekka ja tämän jälkeen innokkaita ruisailijoita alkoi valumaan paikalle pikkuhiljaa.

Hetken aikaa tuli ulkona turistua niitä näitä, kunnes pakkanen ja viima ajoi ruisinkiväen sisätiloihin nauttimaan ABC:n antimista. Jutustelu jatkui tuttuun tapaan kahvikupposten kera pöydissä ja ideoita tuntui riittävän. Kimmolla pukkasi työvuoro päälle, joten kuukauden kilpailu oli esiteltävä; tehtävänä oli tunnistaa erityyppisiä auton hifilaitteiston asennuksessa käytettäviä johtoja. Jotta kisa ei olisi asiantuntevalle väelle liian yksinkertainen, oli mukana kaksi kondensaattoria. Yksinkertaisena tehtävänä oli laskea yhteen johtimien pinta-alat neliömilleinä ja kondensaattoreiden kapasitanssit millifaradeina. Vastaukset olivat kaikkea 70 ja 5225 väliltä, oikean vastauksen ollessa 84,2. Lähimmäksi osui Peltolan Ville vastauksella 85,7. Kuten voittajan arvolle kuuluu, sai hän myös loistokkaan palkinnon jolla taataan virran riittävyys vahvistimelle kuin vahvistimelle. (Huomautus: Toimimattomilla tai valmistusvirheellisillä palkinnoilla ei ole palautusoikeutta...)

Jälleen kerran oli aika virallisen RR-komitean kokoontua ja valita uusi pyrokraatti. Tälläkertaa yksimielisellä äänestyksellä maaliskuun pyrokraatiksi valittiin Syrenin Niklaksen.

Välillä piti toki käydä ulkona tarkistamassa josko se kesä olisi jo tullut. Ei ollut .kylmähän siellä oli kuin ryssänhelvetissä. Eikun autoihin kylmää karkuun ja musiikkia kuuntelemaan. Huhupuheiden mukaan erästä autoa olisi tällävälin ehditty säätämään vastaamaan paremmin Tambereleista soundi-ihannetta.

Pitkin iltaa porukkaa oli kadonnut Tambereen yöhön. Jossain vaiheessa reilusti puolenyön jälkeen paikalla oli enään muutama sitkeä sissi ja juttua tuntui riittävän. Kolmen jälkeen Kimmo tuli vielä töiden päälle piipahtamaan ABC:llä ja viimeisetkin hifihörhöt ymmärsivät lähteä kotiin nukkumaan.

Ähellyksen raapusteli helmikuun pyromaani, Artturi

---

7. Tammikuuta 2005, Pyrokraattina toimi Pasi

Vuosi vaihtui ja oli mukava taasen saapua ruisinkipaikalle. Tosin Ramin kyydissä, mutta kuitenkin. Hetkisen odottelun jälkeen löytyikin paljon tuttuja naamoja. Olikos autoja paikalla illan mittaan peräti 11 kappaletta. Kahvi oli hyvää ja sitäkin nautiskeltiin pitkin iltaa.

Mielenkiintoista oli huomata, että paikalle saapuneet puukorvat olivat tuoneet mukanaan mittalaitteistoja, joilla pääsimmekin tutustumaan autojemme sielunelämään oikein kunnolla. Oli taajuusvasteen mittausta ja äänenPAINEmittausta! Kuukauren kisakin koski tuota äänenpainetta ja kisan voitti sype. Tosin sypellä oli kyllä wattejakin sitten aikas määrä. Onneksi official RR-kisakomitea kehitteli aiemmin päivällä mittaustuloksia tasoittavan kaavan, joka antoikin ihan mahtavasti tasoitusta. Puhuttiin kuitenkin kymmenyksistä kun lopullisia tuloksia laskettiin. Pari autoa ikävä kyllä ei saanut niin kovaa tuuttausta, että mittalaitteemme olisi saanut tulosta... Ja kimmon tapauksessa huutaminen oli kyllä hyvä tulos desibeleissä, mutta tasoittavan laskutoimituksemme wattien mukaan tuleva kerroin nollasi kimmon tuuttauksen... pahoittelemme tapahtunutta.

Kaikenkaikkiaan uskon, että nyt alamme saamaan aikaan toimivan tapahtuman, jollaiselle autohifisteliöiden keskuudessa on ollut jo kauan tarvetta. Kiinnitetään huomio perusasioihin, eli kahviin, omituisiin höpinöihin jne. Siinä sivussa sitten tulee aiheeksi myös autohifi ja uskonkin, että uudet ihmisetkin jotka ovat kiinnostuneita aiheesta pääsevät mukaan hyvinkin pienellä vaivalla. Siis ihan käytännössähän tämä on toimiva rammari. Kun sitten tähän yhdistetään muutama tiukkapipoinen kisaaja (esim kimmo ja sype), niin näillä eväillä kisaaminen voisi jopa olla todennäköinen mahdollisuus kunhan kesä koittaa ja kisakausi alkaa. Ja jos kahvia riittää jne...

Luovutin sitten vallan Artturille illan edetessä ja jo kolmen aikoihin kirmasin vastuusta vapaana ramin kanssa kotiin nukkumaan. Tai siis Rami heitti minut kotiini nukkumaan, jossa vaimo jo odottelikin miestään kun lupasin alunperin olla kotona puoliltaöin... Näin se homma vaan etenee. Hyvässä seurassa aika kuluu nopsasti. Helmikuun alkua odotellessa.

- Tammikuun Pyrokraatti Pasi -

---

3. Joulukuuta 2004, Pyrokraattina toimi Pekka

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Nyt tosin ennakoitiin kuukaudella ja ruiskinki paikka vaihtui edellisenä päivänä avatulle Lahdesjärven ABC:elle. Nyt pitäisi etelän harrastajienkin osata helposti perille. Suomen talvi näytti parhaimpia puoliaan kun kun saavuin paikalle noin kello 19.23 tasan. Pakkasta oli lähes 15 astetta ja lumeton maisema oli kaikkea muuta kuin valoinen.

ABC kauppasi avajaistarjouksena polttoainetta tarjoushintaan ja tungos pihassa oli sen mukainen. Samalla tuli todettua parkkipaikan pienuus verrattuna Pirkkalan asemaan. Rakennuksen nurkalta löytyi kuitenkin sopivasti tilaa ja yksi tuttu autokin. Ankeasta ilmasta huolimatta väkeä valui paikalle taas odotettu enemmän, kaiken kaikkiin paikalla kävi kymmenen autoa ja henkilöitä muutama enemmän. Ei huono tulos tässä kelissä. Rammaritkin tarkistettiin ja kaikilta löyty enemmän tai vähemmän hienosti säänöt täyttävä vekotin.

Kauan ei pihalla jaksettu seisoskella, vaan siirryimme sisälle sumpin ääreen. Sumppi todettiin juomakelpoiseksi ja pääsimme siirtymään ilman henkilövahinkoja viikon kilpailun pariin. Tämän kertainen kilpailu vaati hyvää muistia, loistavaa arviointikykyä sekä tiukkaa matematiikan osaamista. Tai sitten vain hyvän arvauksen.

Kysymys kuului seuraavasti:
Aikanaan DATtiwattien Passatissa oli subi jota pyöritettiin(tm) pelkästään soittimen vahvistimella. Ensimmäinen tehtävä olisi muistaa paljonkon ko. yhdistelmästä mitattiin äänenpainetta. Toisea osiona tuli tietää paljonko huuto.netissä kaupan olevan Audison HV Trentan (nam!) lähtöhinta oli. Ja jotta tulosten tarkastaminen olisi helpompaa, tuli vastauksena ilmoittaa kahden edellisen luvun summa.

Vastauksen olivat seuraavat: Teemu 300, Jaakko 258, Pasi 318, Kari 310, Jussi 280, Kimmo 348, Artturi 319 ja Janne 325.

Oikea vastaus oli 371 dBe (Desibelieuro), jota lähimmäksi pääsi siis Kimmo. Ulos siirtymisen jälkeen voittajalle luovutettiin palkito, joka oli tällä kertaa hieno alustavalosarja! Kuulemma nähtävänä asennettuna vuoden 2005 Emman finaaleissa...
Virallisen kilpailun ulkopuolella arvauksensa antoivat myös Mikko, Ville ja Rode, mutta Kimmon loistavan arvauksen tasolle ei heistäkään kukaan päässyt.

Ulkoa jatkettiinkin pian taas sisälle santsikuppien ääreen, ja korkealentoisen aiheeseen liittyvän keskustelun pariin. Tiedä sitten johtuiko Sypen poissaolosta vai mistä, mutta mitään ihmeellistä ei tällä kertaa keksitty. Mitä nyt vähän suunniteltiin freeair bandpassia...

Uudeksi pyrokraatiksikin valitiin Pasi, jonka johdolla palataan taas asiaan ensi vuonna. Nähdään seuraavassa ruiskinkissa!

T: Joulukuun Pyrokraatti, Pekka

---

5. Marraskuuta 2004, Pyrokraattina toimi Kimmo

Perjantaki-ilta ja hyvissä ajoin paikalla, jo 19.25. Eikä ketään paikalla! Hyvä!? Mansen ilma näytti valosan puolensa. Ei satanu vettä. Kalsaaha oli, mutta talviv varustuksella varustettuna ei heti tullu vilu. Kauaa ei tarvinnu ootella, kun tuttuja autoja ilmesty paikalle. Niin sitä sitte pläjäytettiin Ruisinkit käyntiin. Kaiken kaikkiaan paikalle saapui 12 autoa, joista 3 oli .outompia. tuttavuuksia. Ekana teeminä Ruisinkit ehti korkkaan nuo maan mainiot Puukorvat. Saatiin siis vierailevia tähteitä ja voi sitä iteoiten määrää.

Sääntöjen mukanen rammari katselmus ei aihettanu hylkyjä, ei ees likipiti tapauksia. Kilpailuna oli tällä kertaa ratioantennin pituus. Listaus tulee tässä, vaikka vaan sen takia, että joku haluais voittaa joku kerta, jos vaikka olis samanmoinen kisa: Kimmo 92cm, Sype 94cm, Rode 88cm, Pekka 81,5cm, J-P 41,8cm, Rami 80,5cm, Tapsu 77,1cm, Juha kahden antennin keskiarvolla 81,5cm, kilpailun voittaja wep mustard (sinappi) Pasi 94,5cm, Mikko 79cm, Artturi 90,3 ja Matti 57,3cm. Palkintoonsa Pasi oli tyytyväinen; korvaläpillä varustettuun lippikseen ala Lem-Kem!

Kylmä kankistaa ja sumpille piti päästä. Ei muutaku sisätiloihin. Pöytään päästyä alko heti ruisinki keskustelu uusista subi-innovaatioista. Ite en taida ees muistaa kaikkia, mutta pölinän tuloksena saatiin täys suljettu isobarik bandpass kotelo tuplakelaisilla subuilla neste jäähdytyksellä varustettuna! Kotelotyyppi olisi varmaan maailman hiljaisin ja kotrolli varmistettu, lisättynä vielä tuo jäähdytys. Sillä saataisiin pakkasilla lisälämpöä kabiiniin rutkasti, varsinkin kun subeja ruokkisi muutama tikipääte.

Innovaattori Sype toi myös esille piirustusten kera(kuvat toisaalla) millainen olisi sellainen subu, jossa magneetti liikkuu eikä puhekela. Olihan kait vielä yksi mallinnus uudesta tulokas subista, mutta kehittely jäi lotto voitto huuman jalkoihin. Olihan tiedossa kaikkien aikojen suurin potti. Ei uskoisi, että aikuiset miehet selvin päin pystyy sepustamaan parituntia juttua saman merkkisistä autoista varustettuna RR kaikattimilla, RR prossuilla(oma maahantuonti) puheohjaus RR ohjelmalähteestä(yhdistettynä prossuun), Wlan yhteys RR laitteisiin ja salaisella RR .säätöjen. kaapparilla. .jaa mikä oli johtopäätös. Kimppalotto ja kuponki vetämän. .jaa mikä loppu tulos. EI YHTÄÄN OIKEIN !!!

Ulkoilemaan päästiin vihdoinkin ja saimme nauttia Sypen esityksestä > 10. CDT:n liikerata analyysi noin 8Hz:llä. Tietysti tehtiin kuuntelu visiittejä autoihin ja yleistä löpinää asian tiimoilta. Tässä vaiheessa meidän pitkämatkalais tähteet olivatkin pakoitettuja poistumaan paikalta ja me lyhkäsemmän matkan tarpojat sisäydyimme sumpille ja turinat jatkuivat. Kuukauren pyrökraatiksi sormi pysähtyi Anttilan Pekkaan, nimityksestä vilpittömät onnittelut. Toivottavasti Pekka saa .lainattua. nauhurin, jotta saataisiin tehtyä keskustelutiivistelmä, vaikka julkaistavaksi Autosoundiin ?

Ensi kertaan, joka pidetään siinä uudessa ABC asemalla, ohitustien varrella.

T: Marraskuun Pyrokraatti, Kimmo Kolkka

---

1. Lokakuuta 2004, Pyrokraattina toimi Rami

Tällä kertaa ruisinki alko käynnistyä niinku viinipönttö vaatehuoneessa. Autoja oli paikalla oikein mukavasti yli kymmenen, ja immeisiäkin parisenkymmentä ja lisäks viälä allekirjoittanut, mutta ilman leikkikalujäppistä. Kuten ruisinkin tapoihin kuuluu, tapahtuma aloitettiin rammarikatsastuksella. Tällä kertaa ei ollu ees likipititilanteita. Ja koska paikalla oli melkosta kylmä, niin päätimme hetken esittäytymisten ja rupattelun jälkeen aloittaa tämänkertaisen kilpailun. Tällä kertaa kisattiin tehoista, eli kenellä oli eniten vaffitehoa (rms) tai mainoswatteja, mikäli järjestelmää ajettiin vaan äänilähteen pääteasteilla ilman erillisiä vaffeja. Tästä palkinnoksi ojennettiin Virallinen RotvalliRuisinkisubi, joka matkasi Pasi Kurjoselle. Pasi oli vallan tyytyväisen oloinen uuteen subutruutteriinsa ja sille kuulemma löyty miltei heti käyttöä.

Kilpailun jälkeen siirryttiin sisätiloihin lämmittelemään ja nauttimaan virvokkeita sekä puhumaan puutaheinää ja potaskaa, monesti vieläpä yhtä aikaa. Ja kuten ruisinkien kuvaan kuuluu, myös tällä kertaa harrastettiin hifimaailman innovointia. Tämän kerran kehitysideana oli fettiohjattu verkkovirtasubu. (tässä voisi olla potentiaalia. ) Tovin istuskelun jälkeen päätimme palata taas lennokkaiden kerskailuiden parista takaisin maanpinnalle, joten pötkimme pihalle kuuntelemaan toistemme menopelejä. (tämä oli viksua, koska juuri oli taas kehitetty mitä lennokkaimpia parannusmahdollisuuksia toisten setteihin.)

Kuitenkin kylmyys rupesi tunkemaan persläpeen sekä luihin ja ytimiin, joten päädyimme takaisin sisälle lämpimään kehittelemään lisää tulevia systeemeitä ja muita enemmän ja vähemmän mahdollisia innovaatioita, kuten kevyt siirrettävä miksauspöydän tyylinen käyttöliittymä auton säätöjä varten.

Ja vielä ennen kuin päätimme poistua paikalta, valitsimme uuden pyrokraatin. Tämän kunnian sai Kolkan Kimmo, joka vielä onnistuneesti antoi näytöksen siitä, että ruisinkiporukka on siistiä väkeä. Eräältä ruisinkivieraalta kun oli päässyt mallasjuoman annospakkaus putoamaan asfaltille tuhoisin seurauksiin. Kimmohan reippaana talkkarina otti autonsa perästä tarvittavan välineistön ja siisti paikan. Eipä tartte kenenkään tulla rotvallin porukalle rääpimään jälkien siivoamisesta. Illan vaihduttua yöksi, porukka rupesi pikkuhiljaa hajaantumaan. Mielestäni jälleen ruisinki onnistui ylittämään sille asetetut odotukset. Eli tavaksi on muodostunut järjestää joka kerta himpun verran parempi ruisinki. Tähän kaikki pystyvät vaikuttamaan saapumalla paikalle!

Joten ensi kertaan! Itse olen varmasti paikalla, ja toivon että saamme paikalle myös vierailevia tahteitä!

T: Lokakuun Pyrokraatti, Rami Kotilainen

---

3. Syyskuuta 2004, Pyrokraattina toimi Rode

Nyt ensimmäisessä tapaamisessa autoja oli paikalla kahdeksan ja ihmisiä reilu kymmenen, mitä pidän ihan hyvänä alkuna varsinkin näin pian Manse-Cruisen jälkeen. Tästä kun saataisiin muutama autokunta petrattua vakiokävijöiksi ja ainakin silloin tällöin vierailevia tähteitä Pirkanmaan ulkopuolelta, niin voisimme olla tyytyväisiä. Tuollaisella porukalla voisi jo mahdollisesti tehdä invaasion Manse-Cruiseenkin noina EMMAn kanssa yhteistyössä olevina kertoina. Tämän päättää luonnollisesti maailmanneuvosto ja kuukauren pyrokraatti, kuka hän sitten lieneekään ko. ajankohtana.

Mitä itse viime perjantain tapahtumaan tulee, niin väki tippui paikalle puoli kahdeksan ja kahdeksan välillä, minkä jälkeen oli hetki vapaata keskustelua sekä tarkistettiin että kaikilla oli rammari tai ratio käytettävissä. Ketään ei onneksi jouduttu poistamaan tuon vuoksi vaikka Ahtiaisella asennus menikin hieman viime tinkaan. Kilpailukin kehitettiin ja ajankohtaan mainiosti sopien tarkistimme osallistuvista kulkuneuvoista kulutuspinnan syvyyden oikean puolen vetävästä renkaasta. Pienin mitattu syvyys voitti ja palkinnoksi oli lippu turvallisuusmessuille. Oma kaneettini voitti ylivoimaisesti (1.6mm), mutta jälkikäteen laadittujen sääntöjen mukaan ollessani itse kuukauden pyrokraattina osallistumiseni hylättiin ja voittajaksi julistettiin Ramin Pesonen (3.2mm).

Jossain välissä tuli myös kauhisteltua aiemmin mainostamaani kaneetin kajuutan löyhkää, mikä juontaa juurensa kesällä sattuneeseen valitettavaan vesivahinkoon, sekä annettiin asennusnäytös kiinnittämällä kaneetin tupakinsytyttimeen wunterpaumi roikkumaan. Tuoksu oli luonnollisesti "new car".

Asennuksiakin esiteltiin ja skaala oli laaja kuten pitää. Osassa puuttui kiinnitysruuveja, osassa ei ollut virtajohtoa ja osa oli muuten vaan vaiheessa (Kimmohan ei ollut paikalla Porissa samaan aikaan olleen kissanäyttelyn vuoksi ). Siirtyminen ruokailemaan tapahtui hyvässä järjestyksessä pihan poikki parijonossa kävellen ja kahvin sekä pullan kera olikin hyvä aika miettiä virallisia sääntöjä tapahtumalle.

Loppuilta turistiin mukavia, suunniteltiin asennuksia, valittiin ensikuun pyrokraatti ja varmemmaksi vakuudeksi onnistuneesta kuuntelusessiosta, runttastiin kaneetti kaapelien varassa käyntiin (Kiitos Pekka!).

PS. Jos jollakulla tuli vastustamaton halu lahjoittaa toimiva akku, yhteydenotot allekirjoittaneelle.

- rode